Ensin mä olin että ei vittu, sit mä olin että ei saatana. Vai mitä ootte mieltä olisko Olavivittu ollu parempi? No ei saatana. Ja siitä se sitten lähti. Oon kyllä vähän miettinyt että onko tällänen alteregojen rakentelu terveellistä muutenkin sekavalle ihmiselle? Tai sit mä oon oikeesti skitso. No jokotai en aijo lopettaa. Mun todellisen minänkin suurin elämänohje itselleen ja muille on: Jos ei oo muuta syytä elää, niin sit vaan toisten kiusaks. On toiminu muuten helvetin hyvin. Ainaki välillä.
Olavisaatanalogon suunnittelutyöt ovat käynnissä ja ajatus ja kuva on jo päässä mutta uskoisin että se on viikonlopun jälkeen parerilla ja ens viikolla voinkin suunnistaa paita painoon ja alkaa promoon olavisaatana t-paitaa. Palaan asiaa kun keksin jotain asiaa. Jos en keksi niin sit jaarittelen taas vaan tylsyyttäni tuonnemmas. Eipä tässä muuta. Taidan alkaa väänteleen kouraa vitun muotoon, naksautella nivelet, sivellä itseni vauvaöljyllä----> Ja villi leikki voi alkaa..
OS
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti